Kliinisten lääketutkimusten määrä Suomessa on huolestuttavassa laskussa. Etenkin sairaaloiden tutkimusresurssien puutteen takia laadukkaista tutkimusta tunnettu Suomi on jäämässä jalkoihin kansainvälisessä kilpailussa lääketutkimuksista. Tämä heikentää myös suomalaisten potilaiden mahdollisuuksia saada uusimpia tutkittavia hoitoja.
Resurssien puute tukahduttaa tutkimuksen
Lääkeyritykset työskentelevät aktiivisesti, jotta suomalaisten potilaiden saatavilla on mahdollisimman paljon erilaisia kliinisiä tutkimuksia. Kilpailu tutkimuksista on kovaa, ja etenkin syöpätutkimukset menevät yhä useammin Euroopassakin suurempiin maihin (Italia, Espanja, Ranska, Iso-Britannia ja Saksa), joissa yksi tutkimuskeskus pystyy rekrytoimaan tutkimukseen potilaita koko Suomen edestä. Suomi on tunnetusti ollut laadukas tutkimusmaa, ja tänne on onnistuttu edelleen saamaan lääketutkimuksia tarjolle. Valitettavasti yhä useammin sairaala joutuu kuitenkin kieltäytymään tutkimuksesta – ja yleisin syy on liian vähäiset tutkimushenkilökuntaresurssit.
Terveydenhuollossa tulee turvata riittävät mahdollisuudet tutkimusten tekemiseen: riittävästi tutkijalääkäreitä, tutkimushoitajia ja -koordinaattoreita, jotka tekevät työajallaan tutkimusta. Tarvitaan tutkimusyksiköitä, jotka auttavat intohimoisia ja osaavia tutkijoita käytännön asioissa, etenkin tutkimusten työläässä aloitusvaiheessa. Tutkimusten orkestrointi täysipäiväisen kliinisen työn ohessa ei nosta Suomea takaisin lääketutkimuksen kärkeen.
Lääketutkimuksessa tehtävälista on laaja. Siihen kuuluu muun muassa tutkimussuunnitelman ja tutkittavan tiedotteen laatiminen sekä huolehtiminen lääkelogistiikasta, hyvän kliinisen tutkimustavan noudattamisesta, haittavaikutusraportoinnista ja viranomaisluvista. Akateemisissa tutkimuksissa tutkija vastaa monesti yksin koko tehtävälistasta, ja hänellä tulisi olla mahdollisuus saada tähän apua sairaalan tutkimusinstituutista.
Yrityksen sponsoroimassa lääketutkimuksissa yritys vastaa tutkimuksen pystyttämisestä ja maksaa tutkimushenkilökunnalle sairaalan hinnoittelun mukaisen palkkion tehdystä työstä. Lisäksi yritykset maksavat sairaalan tutkimuskeskukselle tutkimuksen yhteydessä myös huomattavia yleismaksuja (nk. ”overhead”). Näiden suuruus on 15–20 % paikallisesta tutkimusbudjetista, ja ne kattavat tutkimusinstituutin toiminnasta koituvia hallinnollisia kuluja. Jotta yritys voi tarjota tutkimusta sairaalalle, sairaalassa on oltava perusedellytykset tutkimuksen tekemiselle eli toimiva infrastruktuuri ja riittävät henkilöresurssit.
Takaisin lääketutkimusten edelläkävijöiden joukkoon
Vaikka Suomi on pieni maa, meillä on monia kilpailuetuja kansainvälisenä lääketutkimusmaana. Lääketutkimuksia voi houkutella Suomeen markkinoimalla erityisosaamiskeskuksia, kuten kliinistä ja perustutkimusta yhdistäviä translationaalisia yksiköitä. Aiempien onnistumisten esiintuominen kansainvälisillä näyttämöillä sekä tutkittavien rekrytoinnissa että työläiden ja erityisosaamista vaativien faasin 1 ja 2 tutkimusten toteutuksessa tuo myös näkyvyyttä.
Kun näiden lisäksi nostamme vielä syöpää sairastavat keskiöön tutkimuksen eri vaiheissa ja huolehdimme, että osaavaa tutkimushenkilökuntaa on saatavilla, Suomella on hyvät mahdollisuudet toimia edelläkävijänä potilaslähtöisempien tutkimusten toteuttajana.
SC-FI-NP-00132 12/2022
Johanna Hemdahl
Clinical Development & Operations, Boehringer Ingelheim
Kirsi Saukkonen
FT, Lääketieteellinen asiantuntija, Amgen
