Hallitusneuvottelut ovat parhaillaan käynnissä ja yksi keskeinen pyrkimys on hillitä sote-kustannusten kasvua. Harmaantuvassa Suomessa tavoitteen saavuttaminen ei ole helppoa.
Pelkästään syöpään sairastuvien määrä tulee kasvamaan noin 30 % seuraavan vuosikymmenen aikana, mikä asettaa haasteen terveydenhuollon kantokyvylle. Lisänä tulevat vielä muut ikääntymiseen liittyvät sairaudet ja sosiaalipalveluiden tarve. Miten siis säästää syöpään liittyvistä kustannuksista?
Tiedetään, että jopa 40 % syövistä ja iso osa muistakin kansansairauksista voitaisiin ehkäistä, jos väestötasolla saataisiin aikaiseksi isoja elämäntapamuutoksia. Luultavasti suomalaiset aikuiset miltei sataprosenttisesti tietävät, että alkoholi ja tupakka- sekä nikotiinituotteiden välttäminen, normaalipainoisuus ja liikunta edistävät terveyttä. Näyttäisikin siltä, että väestötasolla osa meistä elää suositukset huomioiden itsestään huolehtien, mutta osa ihmisistä ei ota suosituksia omikseen. Terveelliset elintavat eivät voikaan olla vain yksilön vastuulla, vaan niihin tulee vaikuttaa myös yhteiskunnallisilla toimilla. Näin myös syöpien tapausmäärät pienenisivät.
Sama hyöty on syöpäseulonnoilla ja syövän varhaisen toteamisen ja hoitoon pääsyn varmistamisella: syöpä on sitä helpommin hoidettavissa, mitä varhaisemmassa vaiheessa se todetaan. Levinneen syövän hoito on vaikeampaa ja kalliimpaa.
Maassamme on tällä hetkellä alueellisia eroja syöpään sairastumisessa, syövän hoidossa ja syövästä selviytymisessä. Eroja on myös siinä, millaisia kuntoutusta syöpäpotilas saa. Ikääntyvällä Suomella ei ole varaa jättää kuntouttamatta työikäisiä syöpäpotilaita. Toisaalta ikääntyneiden toimintakyvystäkin tulee huolehtia, jotta he saisivat elää mahdollisimman pitkään itsenäisesti.
Syövän hoito kehittyy kovaa vauhtia ja markkinoille tulee uusia lääkkeitä. Uudet syöpälääkkeet ovat usein kalliita, mikä luo oman paineensa julkiselle taloudelle. Suomella ei kuitenkaan ole varaa olla ottamatta käyttöön uusia lääkkeitä. Tällöin vaarana on, että yhä harvempi lääkeyhtiö haluaa panostaa Suomessa tehtävään kliiniseen lääketutkimukseen, jos tehokkaiksi ja turvalliseksi todettuja valmisteita ei oteta meillä käyttöön. Kliiniseen lääketutkimukseen osallistuminen saattaa sitä paitsi olla parantumatonta syöpää sairastavalle ainoa mahdollisuus saada tehokasta hoitoa. Toisaalta tutkimus- ja kehittämistoiminta ovat työnantajakuvan, veto- ja pitovoiman sekä parhaan hoidon perusta. Meillä ei ole varaa antaa kliinisten lääketutkimusten hiipua vaan tutkimustoiminta on nähtävä investointina tulevaisuuteen.
Tulevalla vaalikaudella pitää linjata monesta syöpään liittyvästä asiasta eikä vähiten kustannuksien hillitsemiseksi. Luonteva paikka koota yhteen linjaukset on kansallinen syöpästrategia. Silloin Suomikin pääsisi liittymään länsieurooppalaisten maiden joukkoon, joilla syöpästrategia on. Nyt olemme tämän asian suhteen samassa kategoriassa Bulgarian ja Kreikan kanssa.
Priorisointia tarvitaan myös syövän hoidossa ja tätä tekevät tällä hetkellä yksittäiset terveydenhuollon ammattilaiset. Onkin aika käynnistää avoin keskustelu siitä, miten priorisointia tehdään, jotta yhdenvertainen ja laadukas syövän hoito olisi mahdollista ympäri Suomen. Näistä asioista keskustellaan SuomiAreenalla Mallimaan-hankkeen järjestämässä keskustelussa 29.6.2023 klo 18-18:45. Tule mukaan!
Minna Anttonen
toiminnanjohtaja, Suomen Syöpäpotilaat ry
Tiina Vesterinen
toimitusjohtaja, Suomen Syöpäinstituutin säätiö sr
