Kansallinen syöpästrategia
Syöpä on kansantauti. Joka kolmas henkilö Suomessa sairastuu syöpään elämänsä aikana: uusia tapauksia on tällä vuosittain yli 35 000 kpl ja syöpäkuolemia yli 13 000 kpl. Erilaiset kasvaimet olivatkin työikäisten suomalaisten yleisin kuolinsyy ja toiseksi yleisin kuolinsyy kaikkien suomalaisten keskuudessa vuonna 2020.
Toisaalta Suomessa elää tällä hetkellä noin 300 000 henkilöä, jotka ovat jossain elämänsä vaiheessa saaneet syöpädiagnoosin. Väestön vanhetessa syöpään sairastuu yhä useampi ja onkin ennustettu, että vuonna 2035 uusia syöpätapauksia todetaan yli 30 % enemmän, noin 46 000 kpl. Syövän varhaisen toteamisen ja tehokkaiden hoitojen ansiosta vuosina 2017–2019 seurattujen syöpäpotilaiden viiden vuoden suhteellinen elossaololuku oli 70 %. Moni siis myös selviää taudistaan, jolloin haasteena on varmistaa syövästä selvinneiden elämänlaatu.
Euroopan komissio on nimennyt syövän yhdeksi suurimmista maailmaamme vaivaavista haasteista. Euroopan tasolla on ennustettu, että ilman lisäpanostuksia uusien syöpätapausten määrä kasvaa nykyisesti 3,5 miljoonasta 4,3 miljoonaan vuoteen 2035 mennessä. Euroopan komissio onkin tarttunut päättäväisesti syöväntorjuntaan ja luonut oman syöväntorjuntasuunnitelman, jossa keskitytään toimiin syövän ehkäisyn, varhaisen havaitsemisen, hoidon ja hoidon saatavuuden lisäämiseen. Toisaalta myös Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittaa, että jokaisen jäsenmaan tulisi laatia oma kansallinen suunnitelma, jolla pyritään vähentämään syöpään sairastumista ja syöpäkuolemia sekä parantamaan syöpäpotilaiden elämänlaatua.
Suomessa ei tällä hetkellä ole syöpään keskittyvää kansallista strategiaa, jolla pyrittäisiin vähentämään syöpään sairastumista ja siihen kuolemista, yhtenäistämään kansallisesti syövän toteamiseen, hoitoon ja kuntoutukseen liittyviä toimia sekä tätä kautta parantamaan syöpäpotilaiden elämänlaatua. Ilman kokonaisvaltaista kansallista syöpästrategiaa syövän aiheuttamiin tulevaisuuden haasteisiin on Suomessa vaikea vastata. Kansallinen syöpästrategia on tärkeä myös potilaiden yhdenvertaisuuden ja hoitohenkilökunnan riittävyyden turvaamiseksi. Syövän ehkäisyä ja tulevaisuuden syöpätaakkaan varautumista tulee arvioida valtakunnallisesti.
Lähteet ja lisätietoja: