Suomen suurimmalla yhteiskunnallisella festivaalilla, SuomiAreenalla, keskusteltiin 29.6. suomalaisen syövänhoidon nykytilasta ja tulevaisuuden näkymistä. Keskustelussa etsittiin vastauksia muun muassa siihen, minkä pitää muuttua, jotta potilaat saavat jatkossa laadukasta ja yhdenvertaista hoitoa.
Suomalaisen syövänhoidon tilasta olivat keskustelemassa Tays Keskussairaalan ylilääkäri ja Pirkanmaan hyvinvointialueen vastuualuejohtaja Maarit Bärlund, Suomen Syöpäpotilaat ry:stä Marjo Forsblom, kansanedustaja Mia Laiho, Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palkon erityisasiantuntija Reima Palonen sekä Fimean Turvallisuus ja vaikuttavuus -vastuualueen johtaja Piia Vuorela. Keskustelun juonsi viestintätoimisto Tekirin varatoimitusjohtaja Eero Rämö.
”Syövänhoito Suomessa ei ole tällä hetkellä yhdenvertaista”, toteaa parantumatonta syöpää sairastava Marjo Forsblom keskustelun alkaessa.
Forsblomin mukaan syövän hoidon laatu riippuu siitä, mitä syöpää sairastaa ja millä alueella asuu – syövänhoito on siis epätasa-arvoista. Tays Keskussairaalan ylilääkäri Maarit Bärlund tukee käsitystä siitä, että eri syöpätyyppien välillä on eroa hoidon laadussa ja korvattavien lääkeaineiden saatavuudessa. Heikoimmassa asemassa ovat Bärlundin mukaan harvinaista syöpätyyppiä sairastavat potilaat, sillä oireiden tunnistaminen lääkärille on usein haastavaa, mikä puolestaan viivästyttää hoidon aloittamista.
Uusien lääkkeiden käyttöönotto on moniportainen prosessi
Uudet lääkkeet tulevat Suomessa käyttöön EU-laajuisen myyntilupajärjestelmän kautta. Uusien lääkkeiden arviointiprosessi on kuitenkin moniportainen, minkä vuoksi uusien hoitojen käyttöönotto voi kestää kauan, kertoo Terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvosto Palkon erityisasiantuntija Reima Palonen. Suomi ei kuitenkaan Palosen mukaan ole hidas käyttöönottaja.
Fimean Turvallisuus ja vaikuttavuus -vastuualueen johtaja Pia Vuorela kertoo, että vuodessa Suomeen tulee arvioitavaksi noin 60–70 uutta lääkeainetta, joista noin kolmasosa on syöpäsairauksiin. Uusia lääkeaineita tulee siis koko ajan markkinoille. Vuorela kertoo, että lääkeviranomaisten tavoitteena on ollut edistää sitä, että levinneisiin syöpiin ja niiden hoitoon tulisi nopeasti uusia lääkkeitä. Keskeistä on kuitenkin olemassa olevan tutkimustiedon perusteella punnita lääkehoidon turvallisuutta ja hyötyjen ja haittojen suhdetta.
Uusien lääkkeiden käyttöönottoon vaikuttaa myyntilupaprosessin lisäksi lääkkeiden korvattavuus, Forsblom ja Bärlund huomauttavat. Lääkkeiden korvattavuus saattaa Forsblomin mukaan olla rajoittava tekijä käyttöönotossa: mikäli lääkettä ei korvata, sitä ei voida ottaa käyttöön potilaalle. Bärlundin mukaan myös vuodenaika voi vaikuttaa hoidon aloittamiseen.
”Lääkkeiden korvattavuuskatto käynnistyy vuoden alusta, joten joskus hoidon aloitusta voidaan joutua lykkäämään, jotta potilaalla olisi varaa hoitoon”, kuvailee Bärlund.
Kansanedustaja Mia Laiho kertoo, että lääkekorvausten vuosiomavastuun jakamista osiin ollaan kehittämässä tulevalla hallituskaudella. Myös avohoidon ja sairaalahoidon osalta lääkkeiden käyttöönottoon ja korvattavuuteen liittyviä arviointiprosesseja ja -käytänteitä järkevöitetään ja yhtenäistetään. Hallitusohjelman mukaisesti selvitetään myös lääkkeiden hankinnan keskittämistä kansallisesti, jolloin lääkkeitä olisi mahdollista saada käyttöön edullisemmin.
Kliininen tutkimus on osa laadukasta syövänhoitoa
Tutkimuksen rooli syövän hoidon kehitystyössä on merkittävä – hyödyt ovat moninaiset ja koskettavat niin potilaita kuin kansantalouttakin. Kliinisten lääketutkimusten avulla varmistetaan muun muassa uusien hoitojen käyttöönotto, jotka voivat olla pelastavia niille syöpäpotilaille, joille muu hoito ei enää tehoa tai ole mahdollista.
”Kliininen lääketutkimus on ainoa keino, jolla pystytään selvittämään, onko hoito vaikuttavaa ja mitä se merkitsee potilaan elämänlaadulle”, sanoo Maarit Bärlund.
Forsblomin mukaan Suomessa on tarve syövän hoidon laaturekisterille, jonka avulla voitaisiin muun muassa seurata uusien hoitojen vaikuttavuutta. Bärlund on samaa mieltä ja näkee laaturekisterin keskeisenä työkaluna kerätä reaaliaikaista hoidon vaikuttavuustietoa, mikä on tutkimustyön lisäksi hyödyksi myös kliinisessä työssä.
Bärlundin mukaan tulisi erityisesti panostaa siihen, että kliiniseen tutkimukseen olisi sen vaatimat henkilöstöresurssit. Mia Laiho korostaa myös, että tutkimuksen tekeminen ei saa tulla normaalin päivätyön päälle vaan tutkimus ja kliininen työ tulee pystyä yhdistämään. Molemmat painottavat, että kliinisen tutkimuksen avulla voidaan saada myös kustannussäästöjä, kun niihin sisältyvät lääkeaineet sekä laboratorio- ja kuvantamistutkimukset ovat useimmiten maksuttomia.
Myös Fimean Vuorela tähdentää, että hyvinvointialueiden tulisi ohjata lääketieteen ammattilaisten työaikaa myös tutkimuksen tekemiselle.
”Tutkimuksen myötä tieto ja pääoma karttuu ja lisäksi se tuo pitovoimaa ammattilaisille. Tutkimustyön ja kliinisen työn yhdistäminen on kaiken a ja o,” sanoo Vuorela.
Syövän ennaltaehkäisy ja varhainen toteaminen tuovat kustannussäästöjä
Syövän ennaltaehkäisy ja varhainen toteaminen ovat yksi EU:n syöväntorjuntasuunnitelman kulmakivistä. Ennaltaehkäisyä ja syövän varhaista toteamista voidaan edistää esimerkiksi syöpäseulonnoilla, joka auttavat havaitsemaan syövän aikaisessa vaiheessa. Näin ollen seulonnat tuovat myös kustannussäästöjä syövän hoitoon, sillä varhain todettuja syöpiä on edullisempaa hoitaa kuin pitkälle levinnyttä sairautta. Ilman seulontoja syöpiä todetaan tutkitusti enemmän vasta levinneessä vaiheessa, mikä tekee hoidosta kallista.
Marjo Forsblom nostaa esimerkiksi keuhkosyövän, joka löydetään usein myöhäisessä vaiheessa ja jonka hoito on siten kallista. Hän kertoo, että esimerkiksi Isoon-Britanniaan on perustettu kansallinen seulontaohjelma ja kysyy, miksi emme voisi hyödyntää muissa maissa kerättyä seulontojen vaikuttavuusnäyttöä myös Suomessa.
Hoitojonojen purkaminen on avainasemassa syövän varhaisen toteamisen mahdollistamisessa. Palonen korostaa, että käyttöönotettavien hoitojen tulee olla vaikuttavia ja vähähyötyisistä hoidoista on luovuttava. Onkin tärkeää avata avoin keskustelu siitä, mikä on riittävän vaikuttava ja turvallinen hoito ja mitä se saa maksaa, jotta se otetaan käyttöön. Bärlund nosti esiin myös hyvinvointialueiden potentiaalin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhdistäjinä uusien toimintatapojen miettimisessä.
Keskeinen keskustelussa esiin noussut säästötoimenpide on tutkimukseen panostaminen. Mia Laihon mukaan 1,3 miljardin sote-säästötavoitteesta huolimatta tutkimukseen tullaan panostamaan tällä hallituskaudella. Haasteena on, miten panostus saadaan jalkautettua käytännön työhön hyvinvointialueilla.
Miltä suomalaisen syövänhoidon tulevaisuus näyttää?
Keskustelijoiden visioissa syövän hoidon tulevaisuudelle korostuvat potilaiden yhdenvertaisuus, suomalaisen syöpätutkimuksen turvaaminen ja kliiniseen tutkimukseen pääseminen, syövän varhainen diagnosointi ja kansallisen syövän hoidon laaturekisterin perustaminen. Nämä asiat sisältyvätkin EU:n syöväntorjuntasuunnitelmaan, jonka kansallisen käyttöönoton pitäisi tapahtua kansallisen syöpästrategian muodossa.
Kansallisen syöpästrategian laatimista ei suoraan kirjattu tuoreeseen hallitusohjelmaan, vaan se sisältynee kansallisen terveys- ja hyvinvointiohjelman toteuttamiseen. Kansanedustaja Mia Laiho kuitenkin vakuuttaa, että strategiaa tullaan edistämään tulevalla hallituskaudella ja kirjaus löytyy hallitusohjelman taustamateriaaleista. Laihon mukaan strategian edistäminen on yhteinen tahtotila yli puoluerajojen. Kansallinen syöpästrategia on suomalaisen syövän hoidon kannalta merkittävä, sillä ilman kokonaisvaltaista strategiaa syövän aiheuttamiin tulevaisuuden haasteisiin on vaikea vastata.
Katso keskustelun tallenne MTV Katsomosta.
Sonja Siirtola
suomalaiseen syövänhoitoon perehtynyt viestinnän ammattilainen
Tiina Vesterinen
toimitusjohtaja, Suomen Syöpäinstituutin säätiö
