Jopa kolmasosa syöpään sairastuneista on työikäisiä. Työ merkitsee monelle läheisiä ihmissuhteita, mieluista tekemistä ja taloudellista turvaa. Hoitojen kehittyessä yhä useampi pystyy jatkamaan töissä sairaudesta huolimatta. Jopa 80 % sairastuneista palaa työelämään joko osa-aikaisesti tai täysipäiväisenä. Työssä jatkaminen ja onnistunut työhön paluu vaativat avoimuutta, ymmärrystä ja joustavuutta.
Syöpään on pitkään liittynyt vahvoja uskomuksia, jotka hiljalleen murtuvat syöpäsairauksien ja keskustelun yleistyessä. Moni on mieltänyt syövän etenkin vanhuksia koskevaksi sairaudeksi, ja diagnoosin on ajateltu merkitsevän automaattisesti työkyvyttömyyttä. Todellisuudessa jopa kolmasosa syöpään sairastuneista on työikäisiä. Heistä valtaosa palaa työelämään parantuneena tai kroonisen syövän kanssa alati kehittyvien hoitojen asiosta. Yksilöllisen diagnostiikan avulla jokaiselle potilaalle voidaan tarjota yksilöllisesti vaikuttavinta hoitoa.
Työllä on monelle kuntouttava vaikutus
”Syöpädiagnoosiin on liittynyt stigma työelämässä. Työssä jatkamista on saatettu voivotella ja kummastella. Kuitenkin suurin osa sairastuneista haluaa ja pystyy palaamaan työelämään tai jatkamaan työssään. Tietoisuuden lisääntyessä tabut murtuvat, ja tapa suhtautua sairastumiseen muuttuu”, kertoo Emma Andersson, Minä, syöpä ja työ -hankkeen projektipäällikkö Suomen Syöpäpotilaat ry:sta.
Sairauspoissaolon puheeksi ottaminen työpaikalla voi tuntua sairastuneesta vaikealta. Syöpä voi herättää paljon kysymyksiä työntekijän jaksamisesta ja työhön paluusta. Sairastuneen kohtaaminen vaatii tilannetajua esihenkilöltä ja kollegoilta. Työntekijän jäädessa sairauslomalle, yhteyden säilyttäminen työpaikkaan on tärkeää.
”Työllä on monelle kuntouttava vaikutus. Usein sairastuneen toiveissa on, että työkaverien kanssa pystyy keskustelemaan myös muista asioista kuin sairaudesta. Yli puolet sairastuneista jää sairauslomalle, jonka aikana moni toivoo säännöllistä yhteydenpitoa työkavereiden ja työnantajan kanssa. Näin työntekijä kokee olevansa osa yhteisöä. Yhteydenpito tukee myös ammatillisen identiteetin säilymistä”, Andersson kertoo.
Avoin keskustelu ja joustavuus tukevat työhön paluuta
Ideaalitilanteessa työhön paluu tapahtuu joustavasti työntekijän toiveiden perusteella. Työnantajalta toivotaan ymmärrystä ja erilaisia vaihtoehtoja työtehtävien suorittamiseen suhteessa työntekijän työkykyyn, erityisesti jos oma työkyky ei ole heti sama kuin ennen sairastumista. Aivoergonomian, keskittymiskyvyn ja fyysisen jaksamisen palautuminen saattaa ottaa oman aikansa hoitojen lpäätyttyä.
”Avoin keskustelu ja huomion keskittäminen olemassa olevaan työkykyyn ovat hyviä periaatteita, kun työntekijä ja työnantaja suunnittelevat työhön paluuta. Ihannetilanteessa suunnittelu on alkanut heti diagnoosin jälkeen. Työhön paluu saattaa aluksi vaatia työtehtävien muokkaamista, jolloin joustavuus ja ymmärrys sekä työntekijän että työnantajan puolelta ovat paikallaan”, Andersson sanoo.
Yrityskulttuuri, työtehtävät ja kokemus omasta työkyvystä vaikuttavat siihen, miten syöpään sairastunut pääsee palaamaan työelämään. Monesti hoitopolun aikana konsultoidaan lukuisia eri tahoja onkologiasta kirurgiaan ja työterveyshuoltoon. Yhteistyö ja saumaton tiedonkulku nousevat tällöin merkittävään rooliin.
Hoitojen vaikuttavuuden kansallista arviointia tarvitaan
”Jos potilas tarvitsee konsultaatiota tai tukea monilta eri toimijoilta, hoito koetaan usein pirstaloituneeksi eikä oikeanlaista tukea välttämättä löydetä. Jopa 45 % sairastuneista on kokenut, ettei heille ole tarjottu psykososiaalista tukea. Työterveyden keskeinen tehtävä on arvioida työntekijän työkyky ja tukea niin työntekijää kuin työnantajaakin sujuvan töihin paluun mahdollistamisessa ”, Andersson sanoo.
Yhteistyön lisäksi eri toimijoiden välille toivotaan yhtenäisyyttä. Tällä hetkellä eri sairaanhoitopiireissä on erilaisia käytäntöjä työkyvyn arvioinnin ja kuntoutussuunnitelmien suhteen. Jotta jokainen saisi yhdenvertaista hoitoa sijainnistaan huolimatta, hoitojen vaikuttavuutta olisi tärkeää mitata. Tällä hetkellä hoitojen vaikuttavuutta ei mitata lainkaan. Vaikuttavuuden kansallisella arvioinnilla voitaisiin tutkia, kuinka hyvin ihmisen terveydentila, elämänlaatu ja työkyky saadaan palautettua.
