Syöpästrategian onnistuminen riippuu sen toimeenpanosta

Kansallinen syöpästrategia valmistuu syksyllä 2025 ja kattaa laajan joukon tavoitteita ja keinoja, joilla kasvavaan syöpätaakkaan vastataan. Haastattelimme lääkealan ja syövän hoidon palvelutuotannon konkaria Ilpo Tolosta syöpästrategian toimeenpanon ratkaisevista kysymyksistä.   

Syksyllä 2025 valmistuva kansallinen syöpästrategia on odotettu ja kauan kaivattu. Suomen syöpätaakka kasvaa väestön ikääntyessä, ja uusien syöpätapausten odotetaan kasvavan jopa 30 prosenttia seuraavan kymmenen vuoden aikana. Strategialta odotetaan konkreettisia ja vaikuttavia toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaa syövän ennaltaehkäisyä ja hoitoa.

Syöpästrategian keskeisimpiä tavoitteita ovat potilaiden yhdenvertaisuuden sekä elämänlaadun parantaminen. Haastattelimme Mallimaan SuomiAreena-tilaisuuden juontanutta, terveyden ja hyvinvoinnin pitkän linjan ammattilaista Ilpo Tolosta strategian toteuttamisesta.

Pikavoittoja ei ole, mutta muutamia avaintekijöitä strategian ja tavoitteiden onnistumiselle voidaan nimetä. Kansallisen syövän hoidon laaturekisterin lisäksi lääkkeiden arviointijärjestelmän kehittämisellä on merkittäviä vaikutuksia niin syövän hoitoon kuin hoidon kustannuksiin. Syövän hoidon rahoituspohja ja strategian toteutuksen resursointi ovat lisäksi olennaisia elementtejä.  

Voimme johtaa syöpien hoitojen kehittämistä vain tiedoilla, jotka ovat saatavilla – laaturekisterin tulisi kattaa kaikki syövät  

Laadukas data ja sen hyödyntäminen tehostavat syövän hoitoa. Kattava laaturekisteri on hoidon laadun ja vaikuttavuuden, vertailtavuuden ja yhdenvertaisuuden kannalta välttämätön. Tällä hetkellä syövän hoidon laadun ja vaikuttavuuden seurantaa tehdään, mutta se on pistemäistä ja hajanaista. Kansallinen syövän hoidon laaturekisteri lisäisi tietoa hoitoon pääsyajoista, diagnostiikasta, hoitovalinnoista ja -tuloksista. Kun seurantatietoa kertyy, syöpähoitoja voidaan kohdentaa paremmin. Samalla hyvinvointialueiden rahoitusta voidaan tiedon perusteella ohjata tehokkaammin. 

Laaturekisterin osalta on hyvä käydä kriittistä keskustelua pilotoinneista – miksi tehdä osatoteutuksia, kun tarve laadukkaalle ja ajantasaiselle datalle kattaa kaikki syövät. Tolonen peräänkuuluttaa laaturekisterin käyttöönoton kunnianhimon tasoa sekä käytön velvoittavuutta.  

Varhainen toteaminen ja diagnostiikka säästävät rahaa ja tuovat tuloksia 

Hoitoon pääsy ja hoitoprosessin nopeus sekä yksilöllisyys ovat olennaisia, jotta syövän hoidon vaikuttavuutta voidaan lisätä ja inhimillistä ja yhteiskunnallistakin taakkaa lievittää.

Syöpä diagnosoidaan usein levinneenä, joten diagnostiikka- ja hoitoonpääsyaikojen kuromisella olisi merkittävä vaikutus potilaalle. Paikallinen syöpä voidaan parhaassa tapauksessa parantaa, levinnyttä syöpää hoidetaan usein kroonisena.

Viiveitä tulee etenkin perusterveydenhuollossa, jossa jatkotutkimuksiin ei ohjata riittävän ajoissa. Potilaalle ja potilaan syöpätyypille tehokkain hoito perustuu yksilöllisen diagnostiikan antamaan tietoon. Suomessa pitäisi pystyä tarjoamaan yhdenvertaisesti kattava diagnostiikka. TT-kuvaus, PET-kuvantaminen ja magneettikuvat ovat olennaisia diagnostiikassa, mutta erilaiset kuvantamistavat eivät ole rutiinikäytössä kaikkialla Suomessa.  

Syöpätyyppiä voidaan tutkia myös kasvaimen molekyyliprofiloinnilla. Se kertoo, millä lääkkeillä ja hoidoilla olisi juuri kyseisen syövän kannalta paras mahdollinen hyöty. Kun syöpätyyppi tunnetaan tarkasti, ei tarvitse kokeilla mahdollisesti toimivia hoitoja, tiedetään hoitosuunnitelma levinneisyyden ja syöpätyypin mukaan, ja voidaan heti valita parhaan vasteen antavat hoidot. Tämä tuo syövän hoitoon kaksi tärkeää etua: voitetaan aikaa, kun annetaan mahdollisimman vaikuttavaa hoitoa ja säästetään rahaa, kun kohdennetaan hoito oikein.  

Lääkkeiden arviointijärjestelmän ja rahoituksen kehittäminen lisää yhdenvertaisuutta 

Lääkkeiden arviointijärjestelmää  kehitetään osana lääkeasioiden kokonaisuudistusta. Nykyinen kaksikanavainen arviointi- ja rahoitusjärjestelmä on ainutlaatuinen – ja parhaan hoidon saatavuuden kannalta raskas, hidas ja monimutkainen. Etenkin sairaalalääkkeiden arvioinnin moniportaisuus ja pullonkaulat hidastavat uusien hoitomuotojen käyttöönottoa.

Tolonen peräänkuuluttaa myös lääkkeiden rahoitusvirtojen merkitystä syövän hoidon yksilöllisyyden ja yhdenvertaisuuden kannalta. Sairaalassa annosteltavat lääkkeet rahoitetaan nyt hyvinvointialueiden budjeteista ja ovat alueiden päätösten alaisia. Sairaalalääkkeet voivat tulla eri tavoin käyttöön alueiden budjettien mukaisesti. Sairaaloiden lääkebudjetit ovat myös helppoja säästökohteita, mikä voi johtaa alueellisiin eroihin.

Rahoituksen monikanavaisuuskin on haasteena, kun Kelan ja hyvinvointialueiden lisäksi vakuutusyhtiöt ja yksilöt vastaavat osasta hoitokuluista. Alalla toivotaankin, että lääkkeiden arvioinnin ja rahoituksen mallia yksinkertaistetaan ja päätöksentekoa keskitetään. Lääkkeiden arviointitoiminnan uudistamista valmistelevan työryhmän esitystä odotetaankin tälle syksylle. 
 
Ilman toimeenpanoa strategia voi jäädä vain paperiksi  

Syöpästrategia on poikkeuksellisen laaja-alaisesti valmisteltu, ja mukana on ollut monipuolinen joukko syövän hoidon ammattilaisia, potilasjärjestöjä, syöpätutkijoita ja muita asiantuntijoita.  

Tolonen painottaa liikkeenjohdollista näkemystä strategian toteuttamiseen ”Kun strategia on tehty, on siitä johdettava strategiset hankkeet, jotka priorisoidaan ja aikataulutetaan. On oltava tavoitteet ja mittarit. Implementointi ja vastuuhenkilöt ovat strategian toteutumisen kannalta kriittisessä asemassa.” 

Toteuttamiselle onkin annettava suunnan lisäksi riittävät resurssit. Parhainkaan strategia ei onnistu, mikäli sitä ei jalkauteta toteutettaviksi hankkeiksi. Strategian toteuttamiselle on varattava sen vaatimat resurssit – rahoitusta, työaikaa ja asiantuntijoita. Päättäjillä on oltava prioriteetit mielessä, kun syöpätaakkaan lähdetään vastaamaan.