Ikääntyvien tarpeet huomioivaa syövänhoitoa sekä psykososiaalista tukea on heikosti saatavilla

Syöpätapausten voimakas kasvu painottuu tulevina vuosina etenkin vanhimpiin ikäluokkiin. Samalla lähes 70 prosenttia syöpälääkäreistä arvioi, että heidän toimipaikallaan ei ole riittävästi resursseja onkogeriatrisen hoitoarvion tekemiseen. Tuore tutkimus osoittaa myös alueiden erot syövänhoidon resursseissa. 

Ikääntyvä Suomi tarvitsee kansallista ohjausta syövänhoitoon 

Vuoteen 2040 mennessä Suomessa syöpien vuotuisen tapausmäärän ennustetaan kasvavan lähes 25 prosenttia ja kasvu painottuu erityisesti ikääntyvään väestönosaan. Resurssit ikääntyneen potilaan tarpeet huomioivalle hoidolle toteutuvat tutkimuksen mukaan välttävästi. Huolestuttavaa on, että vain 32 prosenttia syöpälääkäreistä ja 27 prosenttia muista lääkäreistä arvioi resurssien riittävän onkogeriatrisen hoitoarvion tekemiseen. Arvioinnin tarkoituksena on kartoittaa potilaan toimintakykyyn, elämänlaatuun ja toipumiseen vaikuttavat asiat, kuten muut iän tuomat sairaudet tai oireet.

”Tutkimuksesta näemme, että vain 11 prosenttia tutkimukseen vastanneista kokee kansallisten syövän hoidon tavoitteiden ja hoitotulosten seurannan olevan täysin riittävällä tasolla. Tarvetta kansalliselle ohjaukselle todella on. Kansallisen syöpästrategian toimeenpano on välttämätöntä, jotta voidaan vastata niukkojen resurssien ja ikääntyvän väestön kasvavien syöpätapausten tuomaan kaksoishaasteeseen,” Suomen syöpäinstituutin säätiön toimitusjohtaja Tiina Vesterinen avaa tutkimustuloksia. 

”Tutkimuksen mukaan myös hoitoviiveiden, hoitotulosten ja kustannusvaikuttavuuden osalta kaivataan tarkempaa mittausta. Paremmalla tietopohjalla voisimme varmistaa, että hoito olisi mahdollisimman yksilöllistä ja siten vaikuttavaa sekä inhimillisesti että kustannusten näkökulmasta,” Vesterinen jatkaa. 

Psykososiaalinen tuki on riittämätöntä kaikkialla Suomessa, Pirkanmaalla eniten pulaa lääkäreistä 

Noin puolet kaikista kyselyyn vastanneista ei osannut arvioida, toteutuuko syöpähoitojen alueellinen yhdenvertaisuus hyvin.  Erikoisvastuualueiden syöpälääkäreiltä kysyttäessä alueiden väliset erot tulevat kuitenkin esiin.  

Lääkäriresurssipula korostuu TAYSin alueella. Kolmannes vastaajista (32 %) arvioi, että alueella on vain harvoin riittävästi lääkäriresursseja tarjota hyvää syövänhoitoa yli 65-vuotiaille. Muiden alueiden osalta luku on 0–8 prosenttia. Hoitajaresurssit ovat kaikilla erikoisvastuualueilla pääsääntöisesti arvioitu toteutuvan aina tai useimmiten.  

TAYSin ja OYSin syöpälääkärit kokevat, että heidän alueensa pystyy tarjoamaan tasokasta ja elämänlaatua ylläpitävää hoitoa yli 65-vuotiaille, parantumattomasti sairaille syöpäpotilaille hyvin tai tyydyttävästi. Vastaajien mielestä HYKSin (17 %), TYKSin (11 %) ja KYSin (9 %) alueilla tarjottu hoito on välttävää. Hyvinvointialueiden päättäjien näkökulmasta välttäväksi tilannetta arvioivat eniten Etelä-Karjalan (31 %), Pohjois-Savon (27 %), ja Itä-Uudenmaan (25 %) päättäjät. Kansalaisten joukossa välttäväksi tilannetta arvioidaan Satakunnassa (39 %) ja Kainuussa (38 %). 

Jokaisella alueella korostuu kuntoutuksen ja psykososiaalisen tuen puute. Psykososiaalisen tuen resurssit toteutuvat kaikilla alueilla kehnosti – vain noin 10 prosenttia syöpälääkäreistä arvioi, että riittävät resurssit toteutuvat aina. Jopa 54 prosenttia OYSin alueella arvioi psykososiaalisen tuen toteutuvan vain harvoin. Kuntoutuksen osalta korostuvat TAYS ja OYS, joissa yli kaksi kolmesta arvioi kuntoutuksen resurssien toteutuvan vain harvoin. 

Lääkärit ovat muita valmiimpia keskustelemaan hoidon rajaamisesta 

Kyselytutkimuksen mukaan lääkärit ovat muita vastaajia valmiimpia keskustelemaan parantumattomasti sairaiden potilaiden hoitoon käytettävien resurssien rajaamisesta. Tätä mieltä on 77 prosenttia lääkäreistä, kun päättäjistä lähes puolet oli tätä vastaan (48 %).   

Iällä tai yhteiskunnallisella hyödyllä ei kuitenkaan ole merkitystä hoidon valintakriteereissä. Hoidon valintakriteeristössä lääkärit pitävät tärkeimpinä potilaan toimintakykyä (62 %) ja elinajan ennustetta (37 %), päättäjät ja kansalaiset potilaan omaa sitoutumista hoitoon (60 % ja 53 %) ja toimintakykyä (36 % ja 37 %).  

”Meillä on vahva tarve kansalliselle syövän hoidon ohjaukselle, ja tämän näkee myös tutkimuksen tuloksista. Valtaosa vastanneista haluaa syövänhoitoon kansallista ohjausta yksittäisten lääkäreiden tai sairaaloiden resurssien ja vastuuttamisen sijasta,” Vesterinen sanoo.  

Tutkimuksen toteutti Yksilöllisen syövänhoidon mallimaa –hanke yhdessä tutkimusyhtiö Success Clinicin kanssa. Tutkimukseen vastasivat 26.9.2024–6.1.2025 välisenä aikana syöpäpotilaita hoitavat erikoislääkärit ja muut lääkärit (N=273), alue- ja kuntapäättäjät (N=612) ja kansalaiset (N=1542). Tutkimus kattoi kaikki hyvinvointialueet.  

Lue lisää tutkimuksen tuloksista tutkimusraportilta.

Tiina Vesterinen 
toimitusjohtaja
Suomen Syöpäinstituutin säätiö